En ole syksyihminen,
inhoan kylmää tuulta, vesisadetta.
Syksyn tullen käpertyisin paksun viltin alle sohvalle
ja katselisin leffoja tai lukisin kirjoja.
Joisin lämmintä, höyryävää juomaa
ja lämmittäisin palelevia sormiani mukin kyljessä.
Jostain syystä sain kuitenkin päähänpiston
ja lähdimme tyttöni kanssa pyöräilemään appiukon luo.
Tai siis minä kävelin ja työnsin tyttöä polkupyörässään.
Matka eteni hitaasti.
Piti pysähtyä ihmettelemään lehtiä,
ojan ylittävää siltaa, koiria ja sieniä.
Perillä saatiin kahvit ja pullaa, tytölle mehua.
Leikimme uuden tulokkaan,
chihuahuan pentu sir Eltonin kanssa.
Sitten lähdettiin kotiin.
Kotimatkalla tutkittiin samat lehdet, sillat ja sienet uudelleen.
Taisivat olla samat koiratkin liikkeellä.
Kotipihassa odottikin suurin yllätys!
Liian myöhään istuttamani daaliat yllättivät
vaikka olin niiden suhteen jo hyvin skeptinen istuttaessani niitä alkukesästä.
Siinä se on, ensimmäinen daaliani.
Niin minun värinenkin vielä, oih!
Toinen yllättäjä oli jo reilu viikko sitten kukkinut tiikerikukka:
Kukka kuihtui päivässä, mutta teki samasta varresta toisen kukan.
Jospa muistaisin kaivaa ylös ja istuttaa ensi keväänä aikaisemmin.
Sekä daaliat että tiikerikukat ;)
Mä en tykkää syksyssä pimeästä. Mutta kuulaat, aurinkoiset syyspäivät ja kauniit värit on syksyssä hyvää. Ja ne viltit ja höyryävä muki ;)
VastaaPoistaOon käyny jo usein sivullasi, mutta jostain syystä yrittäessäni jättää kommenttia, kone on näyttäny aiemmin virhekoodia...
Sulla on kauniita koruja, tykkään!
Kiitos Paula kommentista ja kiva kun olet vieraillut täällä :)
VastaaPoistaVirhekoodiin veikkaisin, että bloggerissa on jotain ongelmaa koska yksi sun toinenkin valittelee noista bloggerin suhteen... Ehkä siellä päässä saadaan korjattua vika piakkoin :)